Sappikanavan syövän diagnoosi

Merkintä

Kaikki täällä annetut tiedot ovat vain yleisluonteisia, kasvainhoito kuuluu aina kokenut onkologin (kasvainspesulaattorin) käsiin!

diagnoosi

Jos epäillään sappiteiden karsinoomaa, potilasta kysytään ensin yksityiskohtaisesti (anamnese). Erityisesti etsitään oireita, jotka viittaavat sapen tukkeutumiseen. Sitten potilas fyysisesti tutkittu. Ensimmäinen asia, jota usein esiintyy, on ihon kellastuminen (keltatauti) päällä. Joissakin tapauksissa, kun kasvain sulkee sappirakon kanavan, tutkija voi tuntea kivuttoman, pullean sappirakon oikeassa ylävatsassa (Courvoisier-symboli).Pitkälle edenneissä tapauksissa todellinen kasvain voi tulla palpeuttava.

Verta (laboratorio) analysoitaessa tietyt veriarvot voivat viitata sappitaudin sairauteen. Esimerkiksi gamma-glutamyylitransferaasi (Gamma-GT), alkalinen fosfataasi (AP) ja bilirubiini lisääntynyt, mikä viittaa sapen kertymiseen, mutta ei ole spesifinen sappikanavan syöpään. Näitä veren parametrejä voidaan nostaa myös muiden sappiteiden tukosten, kuten esimerkiksi sappikivien, tapauksessa.

Niin sanottu Kasvainmarkerit ovat veressä aineita, joita löytyy usein tietyntyyppisistä syövistä ja voivat siten osoittaa syöpää. Niillä ei ole oleellista merkitystä sappirakon karsinooman alkuperäisessä diagnoosissa, koska ei ole harvinaista, että väärät positiiviset tulokset saadaan. Jos tietyn tuumorimarkeriarvon kuitenkin havaitaan olevan kohonnut ennen leikkausta, joka katoaa leikkauksen jälkeen, tätä merkkiä voidaan käyttää erityisen hyvin estämään tuumori puhkeamasta uudelleen (Kasvaimen toistuminen) tunnistaa. Kasvainmarkerit, joita voidaan lisätä sappikanavasyövässä, ovat: CA 19-9 ja CEA.

Koko sarja diagnostisia menetelmiä on suoritettava paitsi lopullista diagnoosia myös myös kasvainvaiheen luokittelua varten.

• sonography

Kanssa sonography (Ultraääni), vatsan elimet arvioidaan ei-invasiivisesti ja ilman altistumista säteilylle. laajeneminen kasvaimen määrä, Sappikanavan kapenema arvioitu ja epäilyttävä tai ilmeinen vaikuttaa imusolmukkeisiin paljaana vatsassa. Koska menetelmä on helppo käyttää eikä rasita potilasta, se voidaan toistaa minkä tahansa määrän kertoja ja sitä voidaan käyttää etenkin edistymisen valvonnassa ja seurannassa.

• Tietokonetomografia

Tietokonetomografia (CT) luo kerroskuvia röntgenkuvien avulla ja voi tarjota tietoa kasvaimen laajuudesta, alueellisesta suhteesta viereisiin elimiin (tunkeutumiseen), imusolmukkeiden osallistumiseen ja myös etäisiin etäpesäkkeisiin. Usein sekä vatsan että rinnan (rintakehä), jota tarvitaan arvioimaan kaikki metastaattiset reitit (maksa ja keuhkot).
Magneettikuvaus (Vatsan MR).

• Endoskooppinen taaksepäin suuntautunut kolangiopankreatografia (ERCP)

Tässä tutkimusmenetelmässä endoskooppi sivunäkymäoptiikalla (duodenoskooppi) viedään pohjukaissuoleen ja Suurin pohjukaissuolihaava (Papilla Vateri, Isän papilla) koettu. Tämä on maksan, sappirakon (ductus coledochus) ja haiman (ductus pancreaticus) yhteisen kanavan suu. Jos välineiden työntäminen sappikanavaan epäonnistuu, on tarpeen leikata varovasti papillaarinen aukko aukon laajentamiseksi. Tätä toimenpidettä kutsutaan Papillotomy tai Sphincterotomy.

Tutkimuksen toinen vaihe on Kontrastimateriaali ruoansulatusmehujen virtaussuuntaa vastaan ​​(taantuva) injektoituna näihin kohtiin. Varjoaineen injektoinnin aikana otetaan ylävatsan röntgenkuva. Kontrastiväliaine siten kaventaa läpikulkuja (ahtaumat) läpi sappikivet tai kasvaimet syntynyt, näkyvä ja siten arvioitavissa. Sappikanavan karsinooma esiintyy pitkä kaventuminen (Stenoosi) sappiteitä ja erittäin laajentunut (laajentuneet) Sappitie maksassa ennen kuin kasvain kapenee. Voit käyttää endoskooppia myös kudosnäytteen tuumorista (biopsia) ja pyydä patologia tutkimaan kudosta (histologisesti) mikroskoopin alla, mikä voi vahvistaa sappikanavan syövän epäillyn diagnoosin.

Hoito voidaan suorittaa samassa istunnossa ERCP: n aikana.

Esimerkiksi sappikivi voidaan poistaa asetetulla instrumentilla tai kasvainten tai tulehduksen aiheuttaman kaventumisen tapauksessa laittamalla se sisään Muovi- tai metalliputket (stentti) sapen ulosvirtaus voidaan palauttaa.

• Perkutaaninen transhepaattinen kolangiografia (PTC)

Jos sappiteiden visualisointi ERCP: llä epäonnistuu, on mahdollista suorittaa perkutaaninen transhepaattinen kolangiografia. Tässä menetelmässä maksa lävistetään (puhkaistaan) ihon läpi ontolla neulalla ja löydetään sappitie. Kuten ERCP: ssä, myös tähän lisätään varjoainetta sappitiehyiden visualisoimiseksi röntgenkuvauksella. Tällä tavoin on myös mahdollista tyhjentää sappi ulospäin niin kutsutun perkutaanisen transhepaattisen viemäröinnin (PTD) kautta, jotta sappikanavissa oleva tukkeuma voidaan poistaa. Erityisesti toimimattomien kasvaimien tapauksessa tämä voi tarjota lievityksen vakavasta keltaisuudesta.

• Rinnan röntgenkuvaus

Rintakehän röntgenkuvaus (rintakehän röntgenkuvaus) on tarkoitettu tarjoamaan tietoa keuhkojen etäpesäkkeistä.

Lue lisää aiheesta: Rinnan röntgenkuvaus (rinnan röntgenkuva)

• Endosonografia (endoluminaalinen ultraääni)

Endoskooppisessa ultraäänitutkimuksessa, kuten gastroskopialla (esophago-gastro-duodenal endoscopy), putki työnnetään ensin pohjukaissuoleen (doudenum) tuumorin välittömässä läheisyydessä. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin ultraääniletku letkun päässä kameran sijasta. Tällä menetelmällä kasvaimen leviäminen syvyyteen (tunkeutuminen) voidaan tehdä näkyväksi asettamalla anturi tuumoriin ja (alueelliset) imusolmukkeet sappirakon läheisyydessä voidaan myös arvioida.

Vastaava menetelmä on intraduktaalinen sappitiehyen sonografia, jota voidaan käyttää sekä ERCP: n että PTC: n aikana. Tätä tarkoitusta varten mini-koetin työnnetään suoraan vaurioituneeseen sappiteeseen ja arvioidaan ultraäänellä. Jos sappikanavan seinämä on saanut kasvaimia, se näyttää paksunnuneelta ultraäänellä ja sille on ominaista, että limakalvon seinämä on tyypillisesti kerrostettu. Lisäksi tällä menetelmällä voidaan arvioida kasvaimen vierekkäisten rakenteiden tunkeutumista tuumoriin.

• laparoskopia

Edistyneissä tuumorivaiheissa on joskus tarpeen suorittaa laparoskopia alueellisen laajuuden, vatsaontelon osallistumisen (vatsakalvon karsinoosi) ja maksametastaasien arvioimiseksi oikein. Tämän yleisanestesiassa suoritettavan toimenpiteen aikana erilaisia ​​instrumentteja ja kamera voidaan viedä vatsan ihon leikkausten kautta ja siten voidaan havaita kasvaimen leviäminen. Tällä tavalla otetaan tarvittaessa kudosnäyte (biopsia), jotta patologi voi arvioida kasvaimen kudoksen suhteen (histologisesti) mikroskoopin alla.