Suolen krampit ja ripuli

määritelmä

Määritelmän mukaan ripuli on muutos ulostekäyttäytymisessä, joka liittyy lisääntyneeseen ulostetiheyteen. Suoliston liikkeen on tapahduttava enemmän kuin kolme kertaa päivässä. Ripuliin liittyy yleensä muutos suoliston liikkeissä. Ulosteet muuttuvat yleensä pehmeämmiksi tai nesteemmiksi.

Suolen kramppeja ovat suoliston sileiden lihasten kouristuva jännitys. Nämä lihakset vastaavat ruoan kuljetuksesta suoliston läpi. Väärä säätö voi johtaa pitkittyneeseen jännitteeseen ja siten suolikramppuihin. Jos nämä kaksi oiretta ilmenevät yhdessä, puhutaan suolikrampeista ja ripulia.

Syyt

Suolikrampeilla ja ripulilla voi olla monia syitä. Erityisesti, kun niitä esiintyy yhdessä, voidaan olettaa, että ruuansulatuksessa tapahtuu voimakas ärsytys. Valitusten syyt voidaan ensin jakaa tulehduksellisiin ja muihin kuin tulehduksellisiin syihin.

Tulehduskysymyksissä tehdään ero tarttuvien ja ei-tarttuvien liipaisujen välillä. Patogeenit, kuten virukset, bakteerit ja loiset, ovat tarttuvia syitä, jotka voivat laukaista suolikramppeja ja ripulia. Muihin tulehduksellisiin sairauksiin, kuten krooniseen tulehdukselliseen suolistosairauteen, liittyy myös suolikramppeja ja ripulia. Kuitenkin tulehdukset johtuvat autoimmuuniprosesseista. Immuunijärjestelmä kehittää puolustusaineita omaa kehoaan vastaan ​​ja laukaisee siten tulehduksen.

Muita syitä oireisiin voivat olla esimerkiksi ruoka-intoleranssi. Keho reagoi liiallisesti tiettyjen ruokien aineosiin. Tämä johtaa ruuansulatuksen epätasapainoon eri prosessien kautta ja voi siten laukaista suolikrampeja ripulin kanssa.

Lue kaikki aiheesta täältä: Suolikramput.

Muut oireet

Ruoansulatuskanavan aiheuttamien suolikramppien lisäksi ruuansulatuskanavan sairauksien oireisiin sisältyy muita valituksia, kuten ilmavaivat, pahoinvointi ja oksentelu. Tulehdukselliset sairaudet voivat myös aiheuttaa kuumetta ja uupumusta, heikentää suorituskykyä ja uupumusta.

Ripuliin liittyy usein myös muutoksia ulosteessa, konsistenssissa, värissä ja tuoksussa.

Kuume

Kuume on oire, joka yleensä viittaa kehon tulehdukseen tai immuunijärjestelmän toimintaan. Jos ruuansulatuksessa on valituksia, se johtaa nopeasti kuumeeseen. Erityisen voimakas kuume esiintyy tartuntatauteissa.Koska kehon on tässä tapauksessa käsiteltävä akuutti uusia patogeenejä, immuunijärjestelmä aktivoituu erityisen voimakkaasti ja kohtalainen tai korkea kuume voi kehittyä.

Krooniseen suolitulehdukseen voi liittyä myös toistuvaa kuumetta. Tauti esiintyy usein jaksoissa, yleensä kuumekohtauksiin liittyy suolikrampien akuutti paheneminen ja ripuli.

Lue lisää aiheesta: Kuume.

Oksentelu

Oksenteluun liittyy toisinaan suolikrampeja ja ripulia. Yleensä oksenteluun liittyy aikaisempi pahoinvointi. Tyypillisesti oksentelu on ruoansulatuskanavan suojaava mekanismi, koska haitalliset aineet voivat erittyä uudelleen ennen perusteellista sulatusta.

Oksentelu on tyypillinen merkki pilaantuneesta ruuasta tai infektiosta suoliston bakteereilla, viruksilla tai harvoin loisilla. Pahoinvointia ja oksentelua ripulin suolikrampeissa voi esiintyä myös ruoka-intoleranssin yhteydessä.

Vatsakouristukset

Vatsakramppeilla on yleensä samanlainen alkuperä kuin suolikramppeilla, joten oireet liittyvät usein toisiinsa. Vatsakrampien tapauksessa mahalaukun kouristukset. Toisin kuin suolistossa, lihakset eivät ole vain vastuussa ruoan edelleen kuljetuksesta, vaan myös niillä on tärkeä rooli siementen ensimmäisessä sekoittamisessa ruuansulatusmehuihin.

Vatsakouristuksilla, kuten suolikrampeilla ja ripulilla, on usein tarttuva syy. Krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet puolestaan ​​rajoittuvat usein suolistoon. Voimakkaasti esiintyneet vatsakrampit voivat myös osoittaa verenvuotoa mahassa tai ruokatorvessa, mikä johtaa yleensä voimakkaaseen pahoinvointiin ja oksenteluun.

Lisätietoja: Vatsakouristukset.

Verinen ripuli

Verisessä ripulissa erotetaan kaksi erilaista verenvuotoa. Jos ulosteessa on erityisen tumma (tummanruskea tai musta) väri, se on jo sulatettu verestä. Verenvuodon lähde on tässä tapauksessa ruuansulatuskanavan (vatsa, ruokatorvi) yläosat, joten veri joutuu kosketukseen vahvan mahahapon kanssa. Tämä hapettaa sen ja antaa sille tumman värin.

Jos toisaalta verinen ripuli ilmenee kirkkaan punaisina kerrostumina ulosteessa, se verenvuoto on yleensä suoliston osissa edelleen. Yleisiä syitä ovat suuren ja peräsuolen limakalvon vammat. Mahdolliset laukaisevat tätä voivat olla tartuntataudit tai suolistosairaudet.

Veri ulosteessa ja ripulia? Lue lisää täältä.

Hoito

Ruoansulatuskanavan hoidossa käytetään monia oireenmukaista terapiavaihtoehtoa. Yleensä nämä ovat riippumattomia perussairaudesta. Koska oireet voidaan jäljittää lihaskramppeihin, rentoutuminen ja lämpö (esim. Kuumavesipullo) voivat lievittää oireita. Lisäksi ruoansulatuskanavaa ei tulisi rasittaa edelleen lempeällä ruoalla, esimerkiksi sopivat esimerkiksi kuivikkeet tai valkoinen leipä.

Ripuli johtaa usein huomattavaan nestehukkaan, minkä vuoksi on tärkeää juoda tarpeeksi vettä. Erityisesti tee (yrtti-, piparminttu-, fenkoli-, kamomitee-) tai lieme voi myös rauhoittaa suolia. Oireiden vakavuudesta riippuen voidaan käyttää antispasmolääkkeitä (Buscopan, magnesium) ja kipulääkkeitä (parasetamoli; huomio, ibuprofeeni, aspiriini jne. Voivat pahentaa oireita). Parasetamolilla on myös kuumetta alentava vaikutus.

Perusteellisesta syystä riippuen muita hoitomuotoja voidaan harkita. Ruoka-intoleranssien tapauksessa laukaisevia ruokia tulisi välttää. Krooninen suoliston tulehdus johtuu usein autoimmuuniprosesseista, joten immuunijärjestelmän sammuttava terapia voidaan tarvita. Tätä tarkoitusta varten käytetään yleensä ensin aineita, kuten kortisonia, edistyneissä vaiheissa voidaan käyttää myös immunosuppressantteja.

Mikä toimii parhaiten suolikrampeja vastaan? Lue täältä.

Diagnoosi

Ruoansulatuskanavat ja ripuli ovat oireiden yhdistelmiä, jotka voivat viitata moniin erilaisiin sairauksiin. Koska mahdollisten syiden kirjo on laaja, anamneesillä (ts. Asianomaisen kuulustelu) on suuri merkitys. Tätä seuraa fyysinen tarkastus, jonka aikana vatsaa kuunnellaan, koputetaan ja palpetaan.

Epäillyt syyt voidaan määritellä tarkemmin esimerkiksi kuvantamismenettelyillä (usein ultraääni, mahdollisesti lisäröntgenkuvat, harvemmin MRI tai CT). Verinäyte laboratoriokokein voi tarjota lisätietoja (esimerkiksi täällä voidaan havaita tulehdukselliset prosessit tai erityiset vasta-aineet). Jos tämä ei riitä, voidaan suorittaa kolonoskopia, jossa suolet voidaan tutkia kamerasta sisältäpäin ja suolesta ottaa kudosnäytteitä tämän tutkimuksen aikana.

Lisätietoja aiheesta tästä: Kolonoskopia.

Kesto

Ripulin aiheuttavien suolikramppien kesto ja ennuste riippuvat vahvasti syystä. Tartuntataudit paranevat yleensä muutamasta päivästä kahteen viikkoon. Rikkoutuneesta ruuasta johtuvat valitukset kestävät yleensä vain muutaman päivän. Jos komplikaatioita ei ole (selvä nestehäviö, patogeenien siirtyminen vereen jne.), Nämä sairaudet paranevat ilman seurauksia.

Toisaalta ruoka-intoleranssi kestää usein eliniän. Oireet voidaan kuitenkin välttää kokonaan, jos käynnistäviä ruokia vältetään. Krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet jatkuvat usein pitkään ja oireet ilmenevät uusiutuvalla tavalla. Oireet voidaan kuitenkin hillitä riittävällä hoidolla.

Taudin kulku

Taudin kulku riippuu suolikrampien ja ripulin syystä. Akuutit infektiot ja pilaantunut ruoka aiheuttavat yleensä vakavia oireita muutaman päivän ajan, minkä jälkeen oireet häviävät nopeasti. Jos sitä aiheuttava ruoka kulutetaan, suvaitsemattomuus voi laukaista oireet uudestaan ​​ja uudestaan, ja oireet voivat pahentua joka kerta, kun ruoka nautitaan.

Krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet esiintyvät vaiheittain, eikä ole harvinaista, että oireet pahenevat useiden vuosien ajan, joten vahvemmat hoitomuodot ovat tarpeen.

Kuinka tarttuvaa se on?

Ruoan ripulia aiheuttavien suolikrampien tarttuvuus riippuu suurelta osin taustalla olevasta taudista. Tartuntataudit ovat yleensä tarttuvia ja ne voivat siirtyä tartunnan saaneilta henkilöiltä toiselle.

Toisaalta autoimmuunisairaudet ja ruoka-intoleranssi eivät ole tarttuvia. Lisääntynyt alttius sairauksille voidaan parhaimmillaan siirtää vanhemmilta lapsille geneettisen leimaamisen avulla.